OTSONI SUOJAA UV-SÄTEILYLTÄ

UV-säteily

Auringon säteily sisältää näkyvän valon lisäksi mm. näkymättömiä , infrapuna- eli lämpösäteitä sekä ultravioletti- eli UV-säteitä. Ultraviolettisäteily on näkyvän valon ja röntgensäteilyn välissä olevaa sähkömagneettista säteilyä.

Sähkömagneettisen säteilyn lajit ja optisen säteilyn jaottelu UV-säteilyyn, näkyvään valoon ja infrapunasäteilyyn on nähtävissä seuraavasta kaaviosta:

Kaavioon on myös merkitty UV-säteilyn jakautuminen UV-A, -B ja -C-säteilyyn sekä säteilyn lajien aallonpituusalueet. Auringonsäteilyn UV-C suodattuu pois ilmakehän otsonikerroksessa, eikä sitä käytetä myöskään solariumeissa.

Vielä värikuvana optisen säteilyn jakautuminen UV-säteilyyn, näkyvään valoon ja infrapunavaloon:

UV-säteily heijastuu erilaisista pinnoista, mikä lisää säteilyn määrää. Erityisen hyvin säteilyä heijastavat lumi ja vaalea hiekka. Tuore lumi heijastaa yli 80 % UV-säteilystä ja hiekkakin voi heijastaa 20 % säteistä. Sen sijaan vesi heijastaa selvästi vähemmän ja säteily läpäisee ohuen vesikerroksen.

UV-säteily läpäisee pilvet helpommin kuin näkyvä valo. Tämän vuoksi pilvisellä säällä voi ruskettua ja teoriassa jopa palaa. Jos pilvi on ohut niin jopa 90% UV-säteilystä voi läpäistä pilven. Paksu sadepilvi vaimentaa kuitenkin UV-säteilynkin hyvin alhaiselle tasolle. Auringon korkeuskulmasta riippuen voi auringonottaja saada makuuasennossa jopa 4 kertaa enemmän säteilyä kuin pystyasennossa oleva. Kirkkaassa vedessä puolen metrin syvyyteen tunkeutuu vielä 40% UV-säteilystä, joten uidessakin voi altistua UV-säteilylle.

UV- säteily ja iho

UV-säteily vaikuttaa ihon väriainetta muodostaviin soluihin, melanosyytteihin. Iho ruskettuu altistuessaan UV-säteilylle. UV-A ruskettaa jo olemassa olevaa pigmenttiä, kun taas UV-B saa aikaan ihonpintasolukon lisääntymistä, eli ihon paksunemista ja uuden pigmentin muodostumista iholla. Rusketus on ihon suojakeino, joka pyrkii estämään vahingollisten ultraviolettisäteiden pääsyn ihon syvempiin kerroksiin. Iho voi myös palaa, jos säteilyä tulee liikaa. Liiallinen UV-säteily vanhentaa ihoa ennenaikaisesti. Iho muuttuu kuivaksi ja karheaksi ja siihen tulee värimuutoksia. Iho ei unohda saamaansa UV-säteilyä, vaan säteilyn vaikutukset kertyvät ihon muistiin koko eliniän ajan.

Yläilmakehän otsonimäärä on vähentynyt viime vuosina Suomen ja Skandinavian alueella, erityisesti kevättalvella. Tämä lisää UV-säteilyä maan pinnalla jonkin verran. Altistuksen lisääntyminen näkyy vasta vuosien kuluttua terveyshaittoina.

Ihosyöpävaara lisääntyy iholle tulevan säteilyn takia. Suomen Syöpärekisterin tietojen mukaan, yleisimpiä ihosyöpiä - tyvisolusyöpää, melanoomaa ja okasolusyöpää - todetaan n. 6000 suomalaisella vuosittain. Ihomelanoomista noin 95 % voitaisiin ehkäistä suojaamalla iho palamiselta.

Ihon suojaaminen auringonpaisteelta

Ihon omasuoja-ajat eri ihotyypeillä

Eri ihotyypit kestävät aurinkoa eri tavalla. Kullekin ihotyypille on määritelty omasuoja-aika, jonka voi oleskella voimakkaassa auringossa suojautumatta ja ihon kärsimättä.

Ihotyyppi	Auringossa palaminen ja ruskettuminen	Omasuoja-aika voimakkaassa auringonvalossa
I	Palaa aina, ei rusketu	5-10 min.
II	Palaa helposti, ruskettuu huonosti	10-20 min.
III	Palaa joskus, ruskettuu hyvin	20-30 min.
IV	Ei pala, ruskettuu hyvin	40 min.

Voimakkaalla säteilyllä tarkoitetaan etelän maiden säteilytasoja. Suomessa UV-säteilytasot ovat alhaisempia ja turvallinen auringonottoaika on pidempi.

Suomalaisista noin kolmannes kuuluu ihotyyppeihin I - II. Suurin osa on ihotyyppiä III, joka kymmenes on ihotyyppiä IV. Tumma iho reagoi auringonvaloon hitaammin, vaalea herkemmin. Punatukkaiset ja hyvin vaaleaihoiset ihmiset yleensä sietävät huonosti aurinkoa. On parempi totuttaa iho aurinkoon vähitellen, jotta luontaiset suojamekanismit, rusketus ja ihon paksuuntuminen, ehtivät suojamaan ihoa. Rusketus ei kuitenkaan suojaa ihoa täysin palamiselta. UV-säteet pystyvät tunkeutumaan ruskettuneenkin ihon läpi vaurioittamaan kudoksia.

Omasuoja-ajat etelän maissa

UV-säteily ja silmät

Ihon lisäksi myös silmät ovat herkkiä UV-säteilylle. Pitkäaikainen altistus säteilylle aiheuttaa silmän mykiössä hitaasti kehittyviä samentumia, mikä merkitsee, että mahdollinen kaihi alkaa kehittyä entistä nuoremmalla iällä. Erityisesti lasten silmien suojelu on tärkeää, sillä lapsen silmän mykiö päästää lävitseen enemmän UV-säteilyä, kuin aikuisen. Osa UV-säteilystä voi tunkeutua aina silmän pohjaan asti jolloin verkkokalvon solut alkavat pikkuhiljaa rappeutua. Silmät voi suojata UV-säteilyltä parhaiten käyttämällä aurinkolaseja.

Solariumit

Solariuminlaitteet tuottavat aurinkoon verrattuna hyvin voimakasta UV-A säteilyä, jolloin iho ruskettuu nopeasti.. Solariumrusketus suojaa heikosti palamiselta, sillä iho ei paksune käytännössä juuri lainkaan. Laitteiden tuottaman UV-säteilyn haittavaikutukset ovat samat kuin auringon UV-säteilyn. Lisätietoja solariumin käytöstä antaa Säteilyturvakeskus.

UV-indeksi

UV-säteilyn määrää kuvataan ns. UV-indeksin avulla. UV-indeksi on arvo, joka osoittaa auringon haitallisten UV-säteiden määrän. UV-indeksi on YK:n suositusten mukainen ja sitä käytetään ympäri maapalloa samalla tavalla. UV-indeksin vaihteluun vaikuttavat ennen kaikkea sijainti maapallolla sekä vuoden- ja vuorokaudenaika. Lisäksi siihen vaikuttavat otsonin määrä ja sää.

Seuraava taulukko kuvaa turvallisen auringossaoloajan pituutta UV-indeksistä. Annetut käyttäytymissuositukset koskevat ihotyyppiä II.

UV-indeksi	UV-säteilyn voimakkuus	Turvallinen auringossaoloaika
0-2	Olematon	1 päivä
2-4	Heikko	1-2 tuntia
4-6	Kohtalainen	30-60 min.
6-10	Voimakas	15-30 min.
yli 10	Erittäin voimakas	5-15 min.

Suomen keskikesän UV-indeksi vaihtelee aurinkoisimpaan, keskipäivällä välillä 4 - 6. Tällöin turvallinen auringossaoloaika ihotyyppi II:lle on noin 30 - 60 min. Kun UV-indeksi on matala, 2 - 4, auringossa voi oleskella tunnin verran ilman havaittavia ihovaikutuksia. Ihotyypin 1 omaava henkilö saa lähes puolittaa annetut auringonottoajat, ja ihotyypin 3 tai 4 tapauksessa ajat voidaan jopa kaksinkertaistaa.

Jos ulkonaoleminen on jotain muuta kuin vaaka-asennossa tapahtuvaa auringonottoa kuten kävelyä, vaihtelevaa työtä tms., iholle tulevan säteilyn määrä käytännössä alenee. Tästä seuraa, että annettuja turva-aikoja voi pidentää jopa kaksinkertaisiksi. On lisäksi ilmeistä, että vaalea kevätiho kestää UV-säteilyä heikommin kuin jo luonnollisen auringon ruskettama iho myöhemmin kesällä. Jos annettu turva-aika ylitetään noin kolminkertaisena, seurauksena on lievä palaminen. Viisinkertainen ylitys aiheuttaa kivuliaan palamisen, ja kymmenkertainen ylitys voimakasta nesterakkuloiden muodostumista ihoon.

Esimerkkejä UV-indeksin ja ihon punoitusta tuottavan altistusajan vaihteluista eri leveysasteilla ja eri vuodenaikoina:

Ihon punoitusta tuottava altistusaika (ihotyypit II-III)	UV-indeksi
Helsinki: keskikesä, keskipäivä 24 min.	5-6
Sri Lanka, Keski-Afrikka: kesäkuu, keskipäivä 4 min.	yli 12
Kanarian saaret: kesäkuu, keskipäivä 7 min.	10-12
Kanarian saaret: joulukuu, keskipäivä 24 min.	5-6

Milloin ja miksi UV-säteilystä tiedotetaan?

UV-säteilyn voimakkuus riippuu pääasiassa vuodenajasta ja vuorokaudenajasta. Näiden lisäksi UV-säteilyn voimakkuus riippuu pilvisyydestä ja otsonimäärästä. Otsonimäärän vuorokautiset vaihtelut voivat normaalisti olla jopa yli 10 %, ilman että kyseessä olisi ns. kemiallinen otsonikato.

Ilmatieteen laitos liittää säätiedotukseensa UV-säteilytiedotteen aina silloin kun otsonimäärä on hieman keskimääräistä pienempi ja UV-säteily siten hieman vuodenaikaan nähden voimakkaampaa. Tiedotteen tarkoitus on muistuttaa siitä, että UV-säteilyn määrä vaihtelee päivittäin, vaikka säässä ei muutosta tapahtuisikaan.

Kuinka tiedotteeseen pitäisi sitten suhtautua? Nimensä mukaisesti kyseessä ei ole varoitus vaan tiedote, joka kertoo, että turvallinen auringonottoaika on hieman lyhentynyt. Turvallinen auringonottoaika on hyvin yksilökohtainen ja riippuu ihotyypin lisäksi mm. jo aiemmin hankitun rusketuksen määrästä. Keskimäärin turvallinen auringonottoaika lyhenee noin 5 - 15 minuuttia.

(Teksti pääosin: IL/Otsoni- ja UV-tutkimus)

© Ilmatieteen laitos